Tmi Turvallinen Kaveri

Ohi on, vuosia vuosia kestänyt unelma hevos- ja tallitoiminnasta, kotona. Saneeraustyöt pulkassa. Tietenkin vanhan saneeraus on hitaampaa, kuin täysin uuden pystyttäminen, rakentaminen. Edessä on ollut kaikenlaisia esteitä, tilanteita, yllätyksiä jotka ovat vankan ammattimaisen rakennustaidon omaavien miesten taidot laittaneet koetukselle. Tilanteista, niistä hankalistakin ollaan kuitenkin selvitty tähän saakka ja minä uskon ja toivon, että näin on tie eteenkin päin. Hitaasti mutta varmasti. Projekti totetettiin ajatuksella; kerralla, vaikkakin hitaanlaisesti, kuntoon! Ensin fyysisetpuitteet. Kotoseudulla tämän tason palvelut vaativat rakennusluvan, toimenpidelupa ei riitä, kun vanhaa saneerataan, perustuen navetan käyttötarkoituksen muuttumiseen. Mm. paloturvallisuus, elintarvikehuoneistolaki kaikessa ankaruudessaan, mainittakoon tässä, tuottivat joskus harmaita hiuksia sekä rrpäitä, kyyneleiltäkään ei vältytty.

Tallin saneeraksessa huomioitiin erityisryhmien tarpeet, sanerauksessa ollaan pyritty kiinnittämään huomiota mm. toiminnallisuuteen, esteettömyyteen, mitkä jo itsessään lisäävät turvallisuuden aspektia. Fyysisten puitteiden rakentaminen, kohdallani tarkoittaa navetan saneeraamista hevostalliksi, on tarkkojen säädösten määrittelemää nykypäivänä. Talli on kuitenkin pieni ihan normi hevostalli. Tämänpäivän tarpeita vastaava, kaksi vuokrakarsinaa, ehkäpä juuri sinun hevosellesi :)

Tallilla tapahtuu kuvat kertovat, näyttävät sinulle hieman sitä, mitä tapahtui, kun navetasta syntyi hevostalli. Kuvia erinäisistä rakennusvaiheista, näin jälkikätteen. Lisäksi kuvia kaikesta muusta, mikä ei millään tavoin liittynyt rakentamiseen.

Hieman itsestäni

Hei,

olen Sari, lähtöisin Sorsakosken kylältä. Espooseen lähdin -03 syksyllä, kuten niin moni ikäiseni, työn perässä. Sain työpaikan Espoosta suuresta kehitysvammaisten laitoksesta, mikä parasta hevostallilta. Tällä tallilla työskentelin vajaan kymmenen vuotta ryhmäohjaajana sekä, vastasin vammaisratsastuksesta sekä hevostallista kaikkinensa. Meillä oli tallissa neljä hevosta, joista kahta käytettiin terapiaratsastuksessa, molemmat suomenhevostammoja. Meillä tallilla työskenteli myös ratsastusterapeutti, fysioterapeutti sekä toimintaterapeutti siis moniammatillinen ryhmä, jossa oli äärimmäisen ihanaa, antoisaa sekä ennenkaikkea opettavaista työskennellä. Ikävöinkin hetkittäin näitä aikoja. Lisäksi olen työskennellyt mm. haasteellisissa autismiyksiköissä, kahvila-, metsätyö-,puutarharyhmässä samalla työnantajalla, heidän sittemmin lakkauttaessaan hevostallitoiminnan.

Tämän jälkeen olen toiminut Vantaalla yöhoitajana kehitysvammaisille tarkoitetussa yksikössä sekä kotisiivouksessa, asiakaskuntana lähinnä vanhukset. Lisäksi työskentelin osa-aikaisesti, pääsääntöisesti haastavasti käyttäytyvien lasten parissa; asperger, autismi, adhd. Samalla saneeraten navettaani. Sittemmin Husilla Vantaalla Koronan rantautuessa Suomeen, piti olla kaksi vkoa, meni puolisen vuotta. Samalla 'metsästin hevosia' itselleni. Kilometrejä 5000 ja reilut... löytyi, kaksi rakasta Kafina (Kamina) ja S.N. Kaunotar (Kamu). Kesällä 2022 meille muutti vuokralainen, mukava, kiltti hra hevonen.

Olen paluumuuttaja, palasin kotopuoleen. Tiesin tämän kyllä jo maailmalle lähtiessäni, että takaisin tullaan. Kesät ja pääsiäiset, ja hiihtolomat kuljin Espoo-Vantaa- Sorsakoski linjaa varsin uutteraan, viettäen aikaani omieni, ystävieni parissa. Tulin takaisin ainutlaatuisen yritysideani kanssa. Olen harrastanut hevosia neljäkymmentä vuotta, eri tavoin. Nyt taas kavioliitossa kahden kanssa, heistä myöhemmin.

Kuvassa Pyrstötähti Espoon ajoilta. Viimeinen yhteinen julkinen meistä otettu kuva, vappujuhlat puutarhalla.